Pieni merkintä. Ihmisyyden monet puolet -verkoston ensimmäinen kokoontuminen oli tänään Katajanokalla. Päädyin mukaan Kaisa Kuurneen ja Clarissa Pinkola Estésin tekstien kautta – Pinkola Estésistä kirjoitan joskus enemmän. Tuntui ihmeelliseltä, että kaikki puhuivat niin samaa kieltä, vaikka tulimme eri kulmilta asian äärelle. Näin hyvä alkaa, ajattelin: joukko ihmisiä, joilla on yhteisiä päämääriä, löytää sattumien summana toisensa ja kokoontuu yhteen.


Olen monesti sanonut, että romaanin kirjoittaminen alkaa irti päästämisestä. Oli kiinnostavaa, että tänään Anssi Leikola käytti samoja sanoja kun tapailtiin sitä, miten sanoittaa muutosta yhteiskunnassa ja ihmiskuvassa. Irti päästäminen, ei-tietäminen? Mitä kaikkea se tarkoittaa? Yhteiskunnan taidevihamielisyydestä en jaksanut alkaa puhua; viime päivät olen miettinyt lähinnä Suomen Nato-hakemusta ja ahdistavaa militarismia. Toden totta, ehkä sekin sai hakeutumaan tähän verkostoon. Puhuttiin pyhästä, kohtaamisesta, tahmasta ja kirkkaudesta, intuitiosta ja vallankumouksesta. Feminiinisyydestä, tunnepuheesta. Hyvästä ja pahasta. Traumoista ja myötätunnosta. Ja paljosta muusta. Pidän siitä, että merkityksiä harotaan esiin keskustelemalla. Voi avata suunsa jo ennen kuin tietää. Lähtiessä Asta Raami sanoi juuri oikeat sanat, ne taskussa lähdin sateelta tuoksuvaan iltaan.