Romaanit
Romaani on aina muuta kuin aihepiirinsä, mutta siitä muusta on toisinaan hankala puhua. Sen kokee lukiessaan. Romaaneissani tutkin varsinkin naisten selviytymiskeinoja ja reittejä eri aikoina. Pohdin perhesuhteita. Kysyn, mitä on elämässä toteutuminen.
Rakastan yhä enemmän uppoutua arkistoihin.
Romaanin rakenne jaksaa kiinnostaa: mitä kaikkea sillä voi tehdä?
Syyskirja
WSOY 2021
Romaani Tove Janssonista.
Saari, meri, sumunharmaa ja kaislankeltainen syksy. Jos haluaa päästä saaresta toiseen, pitää oppia veneilemään.
On vuosi 1991, Suomessa lama, huolena ilmaston lämpeneminen. Nuori ekoaktivisti Maria päätyy saareen tapaamaan 78-vuotiasta Tove Janssonia, joka on juuri julkaissut uuden novellikokoelman. Kun Maria kirjoittaa Tovesta, hänelle avautuu taiteelle eletty elämä, sen kapina, lohtu, seikkailu ja ilkikurinen nauru. Olisi ollut mahdotonta olla sekä hyvä taiteilija että hyvä vaimo, Tove sanoo.
Syyskirja liikkuu monella vuosikymmenellä 1940-luvusta 1990-lukuun ja kuvaa Venhon jäljittelemättömällä kielellä valintojen seurauksia.
Ensimmäinen nainen
WSOY 2019
Sylvin tarina Kekkosen rinnalla
Ensimmäinen nainen on historiallinen romaani Sylvi Kekkosesta. Se on romaani naisesta, joka löytää itsensä ja kirjailijanäänensä ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen.
” – Eipä voi kovin monessa maassa ensimmäinen nainen yksikseen liikuskella. – Minä en siihen lupia ala kyselemään.” Julkinen rooli kätki radikaalin Sylvin, joka oli yhtaikaa ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallisuutta suosiva feministi. Vaativassa asemassaan hän varjeli itsenäisyyttään ja säilytti omat ystävänsä. Kun yksi tärkeimmistä, kirjailija Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, Sylvi lähtee Katerman mökin rauhaan. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall pohtii Sylvin muotokuvaluonnoksen äärellä, miten ilmentää veistoksella Sylvin monitahoisuutta. Voiko toista koskaan todella tuntea ja entä jos ei pääsekään kasvamaan omaan mittaansa?
Kaukana jossain onnenmaa
WSOY 2015
Työterveyspsykologi Otto Marras on 39-vuotias, kun kaksi hänen elämänsä naista jättää hänet. Eloisa-vaimo lähtee luomaan uutta uraa Tampereelle ja Oton äiti Kaarina lumoutuu plastiikkakirurgiasta.
Oma keski-ikä uhkaa, vaikka Otto luuli olevansa immuuni ikäkriiseille. Otolla on haave: hän haluaa kirjoittaa kirjan onnellisuudesta. Mitä onni on? Kokemukset, muistot ja teoriat kasvavat Oton päässä uusiksi kuvioiksi. Niiden valossa hän yrittää ymmärtää äitinsäkin elämää.
Kaarina on tullut äidiksi nuorena 1970-luvun alussa. Vuosikymmeniä piilotetut toiveet nousevat pintaan, kun Kaarina vanhenee. Mitä tapahtuu, kun Kaarina päättää hypätä uuteen ja muuttaa elämänsä? Johanna Venho kuvaa tarkasti elämän taitekohdissa itseään etsiviä ihmisiä.
Syntysanat
WSOY 2011
Mistä on hyvät naiset tehty?
Palkitun runoilijan komea romaanidebyytti. Voiko nainen lähestyä miestä siivet selässään? Hanna ja Mesi saavat huomata, että ihminen voi muuttua, jos oppii lausumaan oikeat sanat.
Kirjailija Hanna Frank saa tarpeekseen pääkaupungin hektisestä elämänmenosta. Hän jättää miesystävänsä Ouran ja muuttaa maalaiskylän vanhaan pappilaan voidakseen kirjoittaa rauhassa. Hanna on reissunainen, nopeitten lähtöjen mestari. Mutta osaako hän asettua aloilleen?
Hanna alkaa tarkkailla Mesi Kivelää, naapurissaan asuvaa kolmen lapsen leskiäitiä. Siinä missä perheetön Hanna on saanut keskittyä työhönsä ja vaihtuviin rakkaussuhteisiinsa, Mesin vuodet ovat täyttyneet toisista huolehtien.
Hannaan tutustuttuaan Mesi saa huomata, että jos tahtoo tarinasta totta, ei voi pelätä omia sanojaan.
Syntysanat on todellisuuden rajoja venyttävä tarina uudesta alusta ja naisen muuttuvasta kuvasta, ihmisen haasteesta kasvaa omaksi itsekseen. Se herättää ajatuksia myös taiteen merkityksestä elämässä. Taide saa meidät näkemään itsemme peilikuvaa todempina.
Revitään rikki se rakkaus
esseeromaani, Jaana Seppänen & Johanna Venho, WSOY 2013
Ekstaasista kärsimykseen – paratiisista helvettiin!
Nelikymppinen Veli on päättömästi rakastunut nuoreen kampaajapoikaan Sebastianiin. Meeri, elämänkokemuksensa vimmaiseksi kypsyttämä Donna Giovanna, taas on lakannut jo oireilemasta rajuja rakkauksiaan.
Kun nämä kaksi toisilleen ventovierasta jäävät yöllisen porraskäytävän vangeiksi, seuranaan vain toisensa ja täysi viinitonkka, alkaa aamuun kurkottava keskustelu kumpaakin riivaavasta arvoituksesta rakkauden ja intohimon olemuksesta. Estoton vuoropuhelu velloo runoudesta rujouteen, filosofiasta fiilistelyyn. Velin ja Meerin intiimiksi antautuvia tunnustuksia seuraa postiluukun raosta naapurin paha silmä. Revitään rikki se rakkaus on hämmentävän kiehtova dialogiromaani, assosiaatioiden ja paradoksien temmellyskenttä.
Runot
Toivon, ettei runo jätä minua. Ei voi tietää, se on villi lintu.
Tässä on valo
WSOY 2009
Me olemme aikuiset, emme uskalla
koskettaa toisiamme sillä
sulat ovat harvassa. En minä sinua rakasta
enempää kuin koko maailmaa.
Sanomatonta hellyyttä vain: siellä kaukana
liikutat minua. Silitän käsivarttasi
ja menen sopukkaan, simpukkaan,
selviydy miten taidat, kirjoita joskus,
yhtä Valoa voin hetken hengissä pitää.
Yhtä juhlaa
WSOY 2006
Naisen ja taiteilijan vapautumisen puhutteleva kuvaus, jossa kajahtaa paitsi keittiön puurofarssiin uponneen äidin itkuvirsi myös kansanlaulu.
Einari Vuorela -runopalkinto 2008.
Sylin vuoraan, peitän pään. Ilta kietoo ikävään mutta aamu valahtaa päälle kuin morsiuspuku: vaativana, opittuna. Sileänä kuin kananmuna. Ei ole minun, ei ole minun, morsian oli nuori, kädessä kuivunut kuori, kämmeniään nuoli, söi siemenen ja kuoli. Aamu on ryhdikäs tänään. Ja tepä tänään suora, hellan ääressä, selkä ojossa, puurokauha sojossa. (Katkelma runoelmasta Yhtä juhlaa) Yhtä juhlaa on Johanna Venhon kolmas runoteos, myyttinen matka mullan läpi valoon. Runo hengittää riimien rytmissä, ironian voimalla. Sulaa kultaa virtaa läpi äidin arjen. Ja äkkiä laulun katkaisee ämmän rääkäisy.
Postia Saturnukseen
WSOY 1998
”Olen kaiken armoilla täällä.
Minussa ei ole seiniä, ei rakentunut koskaan.
Tuuli kieputtaa roskia sisään, sahanpuruneuloja,
hopeapapereita. Tuo tervapastillintuoksuinen vanhus,
olen kasvojen verkon joka säikeessä. Pian ohi.
Ei suojakilpiä; sanasi sihahtavat minuunkuvaus”
Elämäntarinat
Millaista tarinaa elämästä kerrotaan? Ja miksi juuri sitä?
Martti Suosalon tähänastinen elämä
WSOY 2022
”Minun haaveeni ja unelmani elivät omaa elämäänsä, ja usein se, mitä kuvittelin, toteutui joskus myöhemmin.”
Johanna Venhon kirjoittama elämäkerta rakastetusta koko kansan näyttelijästä.
Martti Suosalo tunnetaan sympaattisena ihmisenä ja tarkkanäköisesti työskentelevänä näyttelijänä. Hän on yhä tietyllä tavalla ujo ja mielikuvitusrikas poika, joka elää yhtä paljon päänsä sisällä kuin sen ulkopuolella. Teoksessa seuraamme Marttia lapsuuden idyllistä Turkan kuohuvaan Teatterikorkeakouluun, Ryhmäteatterin iloiseen joukkoon ja huolettomiin boheemivuosiin sekä rakastavaksi perheenisäksi ja omaehtoiseksi yrittäjäksi, jonka ihanteena on Shakespearen-aikainen kiertelevä näyttelijäseurue. Teoksesta saa hyvän kuvan Suosalon luovasta prosessista ja siitä, mistä hän ammentaa ainekset virtuoosimaiseen näyttelijäntyöhönsä. Kirjailija Johanna Venho on vanginnut elämäkertaan Suosalon persoonallisen tavan katsoa maailmaa, ihmettelyn taidon, jota Martti ei ole ole koskaan kadottanut.
Lastenkirjat
Lastenkirjoja kirjoittaessa saan kuvitella ja elää sadussa. Lapsilukijoilta saatu palaute on parasta laatua.
Tietopalat: Seikkailijan retkikirja
WSOY 2022
Kaikki tärkeä, mitä nuoren retkeilijän kannattaa tietää!
Retkeilyn perusteet haltuun ja nokka kohti metsää! Helppolukuinen ja runsaasti kuvitettu tietokirja aloittelevalle retkeilijälle.
Nyt reppu selkään ja retkelle! Mutta mitä pakata mukaan? Miten toimivat kartta ja kompassi, entä mitä pitää muistaa kun aikoo jäädä metsään yöksi? Kuinka toimia, jos jotakin sattuu? Seikkailijan retkikirja kertoo kattavasti ja napakasti kaiken, mitä nuoren seikkailijan kannattaa retkeilystä tietää.
Tietopalat on alakoululaisille suunnattu helppolukuinen kirjasarja, jossa tutustutaan erilaisiin mieltä kutkuttaviin aiheisiin harrastuksista luontoon ja tieteestä kulttuuriin.
Metsämuistikirja
TEOS 2022
Kaarnalla on muistikirja, johon hän piirtää ja kirjoittaa asioita, joita hänelle tulee mieleen lähimetsässä. Hän tuntee metsän salaisuudet paremmin kuin kukaan muu. Siellä on toisiinsa nojaavia puita, linnunpesiä ja toukkien karttakeppejä. Juurakon alla tonttujen ovi. Hän on nähnyt peikon, petolinnun ja pikkukauriin. Kaikki mietteensä ja keräämänsä lehdet Kaarna on tallentanut muistikirjaansa.
Pian metsässä alkaa näkyä haalaripukuisia miehiä mittakeppien kanssa. Saku-veli sanoo, että sinne on kaavoitettu. Metsään kulkee koneita, jotka jättävät jälkeensä kantoja ja syviä uria. Kaarna päättää taistella vastaan ja alkaa sitoa narulla ilmoituksia puihin. Sellainen on mielenosoitusta. Silloin hän kohtaa vihreäsilmäisen pojan, jolla on risuja tukassaan. Hän opettaa Kaarnalle metsästä jotain, mitä tämä ei vielä aavistanutkaan. Kaiken sen Kaarna tallentaa muistikirjaansa.
Metsämuistikirja on kaunis, taianomainen ylistys lähiluonnolle ja metsässä kukoistavalle mielikuvitukselle.
Opossumi ja pompottava sydän
WSOY 2020
”Ylämummoon!” Opossumi huutaa ja tekee valtavan loikan.
Se on menoa, kun Opossumi hurahtaa jalkapalloon! Sykähdyttävän Opossumi-sarjan kolmannessa osassa pelataan palloa ja ihastutaan päätä pahkaa.
Opossumi innostuu jalkapallosta ja pääsee mukaan kesäleirille. Mutta joukkueessa pelaaminen ei olekaan aivan helppoa: Opossumi ei kestä häviämistä ollenkaan!
Pallon lisäksi pompottaa myös Opossumin sydän, kun se ihastuu päätä pahkaa erääseen leiriläiseen. Pajua huolettaa: voiko pieni, karvainen Opossumi saada osakseen lainkaan vastarakkautta? Pajulla itselläänkin riittää säpinää: Ronja-pennun kouluttaminen on kovaa työtä, eivätkä ihastumisjutut osu aina maaliin…
Opossumi-sarja kuvaa alakoululaisten elämää osuvasti ja korvat höröllä kuunnellen. Kaiken aikaa koheltava ja räppejä suoltava Opossumi tuo hauskan lisänsä tokaluokkalaisten arkeen.
Opossumi ja sata tykkäystä
WSOY 2019
Maailman mahtavin pussirotta räppää tietään tähtiin!
Opossumi-sarjan toisessa osassa Paju selvittelee kaverikiemuroita ja Opossumi tähtää kuuluisaksi.
Pajun perhe suuntaa kesälomamatkalle Pärnuun. Mukaan lähtee myös Roosa, joka on viime aikoina muuttunut omituiseksi: Roosa ei enää puhu Pajulle, eikä heidän Kärkikerhonsakaan ole kokoontunut. Voi miksi kaverijutut ovat niin kamalan monimutkaisia! Opossumikin on omissa maailmoissaan: se laulaa kajauttaa Pärnun karaokessa ja on kovaa vauhtia matkalla maineeseen. Kaiken huipuksi Opossumin oma vlogi onnistuu saamaan jopa sata tykkäystä! Tai ainakin melkein… Opossumi on maailman mahtavin pieni pussirotta, joka hurmaa omaperäisillä räpeillään. Alakoulua käyvällä Pajulla riittää setvittävää, mutta onneksi kesä huipentuu hilpeään hääjuhlaan ylläreineen!
Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa
Karisto, 2018
Tanja sanoi eilen, että tänään kaikki kirjoittavat itse runon. Runon, jossa on riimit. Amir ei tiennyt, mikä on riimi. Amir yrittää kirjoittaa runon omituisella kielellä, johon hän ei saa otetta. Kun runo viimein alkaa syntyä, se kasvaa yli paperin ja kertoo enemmän kuin Amir olisi ikinä arvannut.
Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa on Kariston keväällä 2017 julistaman kuvakirjakilpailun voittajateksti. Yli 800 käsikirjoituksen joukosta voittajaksi noussut tarina kuvaa taitavasti maahanmuuttajalapsen tunteita keskellä vierasta kieltä ja kulttuuria. Ote tuomariston perusteluista: ”Tekstissä ovat kaikki osatekijät kohdallaan: idea on hieno, tarina kulkee käänteikkäästi ja koskettavasti, henkilöhahmoista syntyy selkeä mielikuva ja kieli on konstailematonta mutta runollista. Tarina on poikkeuksellinen myös siksi, että se puhuttelee monen ikäisiä, alakouluikäisistä teineihin.” Kirjan on kuvittanut palkittu sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseinen.
Opossumi repussa
WSOY 2017
Jou beibi, säännöt kirjoitan uusiksi, joo on jees opossumiksi!
Yhtäkkiä, kesken matikantunnin Pajun pulpetin kansi lennähtää auki. Opossumi tunkee vaaleanpunaisen kuononsa esiin ja varastaa koko show’n. Sekin haluaa käydä koulua – oppiakseen kirjoittamaan parempia biisejä!
Pajua nolottaa… Mutta on Opossumi myös ihana, melkein kuin pikkuveli. Se kulkee Pajun mukana repussa ja höpöttelee omiaan. Se on vikkeläkielinen ja tuikkivasilmäinen, sen kanssa ei todellakaan ole tylsää.
Linnunmaitoa kainalokanoille
Lasten Keskus, 2015
Johanna Venhon kirjoittaman ja Marjo Nygårdin kuvittaman lastenlorukokoelman nimi kuuluu ehdottomasti vuonna 2015 julkaistujen kirjojen nimien parhaimmistoon. Linnunmaitoa kainalokanoille on titteli, jota tekee mieli mutustella ja joka sopii teokseen kuin nenä päähän. Myös kirjan ulkonäkö kutsuu runoseikkailuun.
Venho on runoillut sivuille loruja ja runoja, joissa Robin ja bratzinuket rinnastuvat pullantuoksuiseen mummoon ja koulukiireisiin, kiukkuisiin päiviin ja harmonisiin lepohetkiin. Kauniisti riimittyvissä runoissa kohtaavat se, mikä on totta, ja se, mikä voisi olla totta, ainakin saduissa. Vaikka arki on välillä raskasta, siitä tulee heti helpompaa, kun antaa mielikuvitukselle vallan. Lorut kertovat maailmasta, jossa on pumpulipilviä, vauvaomenoita, kuonoruttuja ja umpihankilatuja, ja siten aina toivoa.
Kirja sopii aikuisten ja lasten yhteisiin lukuhetkiin ja kannustaa kaikenikäisiä leikittelemään kielellä ja ehkä keksimään lopuksi vielä omia värssyjä. Kaunis teos sisältä ja ulkoa.
(Kirja-arvostelu Kirjavinkit.fi)
”Mene metsään, voit löytää harhaan,
keijukaisten ketunleipätarhaan,
poimia sieltä eväät mukaan,
niin makeat, ettei usko kukaan.”
