Oltiin eilen telkkarissa MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa Anna-Stina Nykäsen kanssa puhumassa muutama sana uudesta Paljastuskirja. Nyt. -antologiasta, joka ilmestyi WSOY:ltä viime viikolla. Kirjan alkusysäyshän tuli Kaisa Kuurneelta, WSOY tarttui ideaan, ja opus koottiin kolmisin Kaisan ja Anna-Stinan kanssa.
Koska ohjelma-aikaa oli seitsemän minuuttia, tekee mieli lisätä pari ”tuli vielä mieleen” -juttua.
Kivaa, että kirja nostettiin esille kympin uutisia myöten. Naisten keski-ikä on nyt asia, joista saa puhua. Meidän kirja on moniääninen ja siinä on tietty tähän elämään yhtä monta näkökulmaa kuin on kirjoittajia.
Ihania tekstejä. Olen tutustunut Kaisa Kuurneeseen hänen vetämässään arkkityyppisen työskentelyn ryhmässä, jossa luettiin, koettiin, puhuttiin läpi Clarissa Pinkola Estésin Naiset, jotka kulkevat susien kanssa -kirjaa. Siksi tiesin, että tässäkin päästään kiinni olennaiseen. Kaisa oli pohtinut kirjoittajajoukkoa, jossa olisi eri elämänalueilla vaikuttavia naisia, kirjailijoita ja tutkijoita: kymmenen naisen voimin alettiin etsiä sanoja ruumiilliselle kokemukselle. Annettiin tilaa kaunokirjallisuudelle ja runoudelle ja esseen omakohtaisuudelle. Runon rytmi on jo itsessään ruumiillista.
Olin onnellinen, että kirjoitin kirjaan runosarjan. Siitä lähtee avautumaan uusi runokirja pitkän proosakauden jälkeen. Teen nyt romaania, kesän olen viettänyt sen kanssa, mutta salaa, väleissä, yön tunteina on syntynyt lisää myös uusia runoja.
Ohjelmassa eilen toimittaja Shahin Doagu kysyi, onko keski-ikä otollista aikaa uusien ihmissuhteiden solmimiselle. Voi olla, mutta itse olen ajatellut, että tarvitsen hiljaisuutta ja yksinoloa päästäkseni eteenpäin. Suhde omaan itseen muuttuu: sitä pitää järjestää, kysyä kuka olen. En elä vain itseäni varten täällä ja kirjoitan lukijoille. Mutta jos en käy läpi sitä, miten ja miksi olen tähän kohtaan tullut, jään polkemaan paikallani & sotkeudun suohon. Raivaan hiljaisuudelle tilaa, se on ihan pakottava tarve.
Kirjoitan kirjassa möykystä, jota huomaan kanniskelevani. Kirjoittaessa ajattelin, että se on elämän ja ajan loppumisen kauhua. Mutta se on enemmän, koko eletyn paino. Paljon on koettu. Haikeus hulmahtelee, kaipaan, mietin valintoja. Maailma muuttuu koko ajan oudommaksi: miten nuoret täällä pärjäävät ja mitä tälle pallolle tapahtuu?
Kirjoitan keskeltä matkaa, kirjoitan siitä, mitä möykystä purskahtaa ulos, kun leikkaan sen auki. Tykkään vaihdevuodet-sanasta. Jokin muuttuu ja vaihtuu toiseksi. Pitää vaihtaa uudelle vaihteelle, että pääsee ylipäätään eteenpäin. Rytmi on uusi. Mikä biisi?
Paljastuskirja. Nyt. -kirjaan kirjoittivat Kaisa Kuurne, Sirpa Kyyrönen, Johanna Matruka, Mianna Meskus, Anna-Stina Nykänen, Helena Sinervo, Saila Susiluoto, Eveliina Talvitie ja Keiju Vihreäsalo. Ynnä minä. Ota ja lue. Ui ja sukella. En tullut pintaan enää ihan samana näihin teksteihin uppoutumisen jälkeen, ja moni niistä jättää jälkiä siihen, mitä teen.
(Valokuva: Veikko Somerpuro/WSOY)
