Mikä muistojen hyöky, ja liikuttavaakin: löysin netistä vuosina 2004 – 2005 kirjoittamani kirjaesittelyt. Esittelin ”attachment parenting” -kirjallisuutta. Termin epätarkka suomennos on ”kiintymysvanhemmuus” ja se, mitä sillä tarkoitetaan, avautuu kirjoitussarjan esittelystä ekalta sivulta. Kannattaa lukea ainakin Liedloff-juttu. Jean Liedloffin The Continuum Concept on vuodelta 1975, ja muistan miettineeni, miksei sitä tarjota luettavaksi kaikissa neuvoloissa: hippiajan radikaalius ja maailmaamuuttava tehokkuusajattelun vastustaminen istuu nykyaikaan. Samaan aikaan Liedloffin kirjan ajatuksissa on jotain maanläheistä, ikiaikaista. Se saa tajuamaan miten älyttömän kauas joistain ihan perusasioista olemme vieraantuneet. Ja miksi, en keksi muuta syytä kuin talouskasvun vaatimukset. Raha, raha, raha. Jota ihminen ahdistuksessaan himoitsee.

Kun kirjoitin juttuja, pojat olivat pieniä, kuopus ei ollut vielä syntynyt. Olin vähän yli kolmekymppinen. Tutkiskelin kirjoja, etsin minua kokeneempien ajatuksia.

Sain Babyidealta, lastentarvikkeita myyvältä puodilta, kirjoja ilmaiseksi. Vastineeksi kirjoitin esittelyjä verkkosivustolle.

En ole huomannut, että tekstit ovat olleet netissä kaikki nämä vuodet. Toivottavasti niistä on joku jotain evästä itselleen saanut.

Juttuja lukiessa palautui mieleen, miten paljon nautin vauvojen äitiydestä. Olin myös väsynyt ja välillä jaksamisen äärirajoilla. Mutta en ollut yksinhuoltaja, meitä oli kaksi vanhempaa. Oli isovanhemmat, oli ystäviä. Monet noista AP-kirjoista ovat myös miesten kirjoittamia. Kantaminen ja läheisyys eivät ole mitenkään sukupuoleen sidottuja.

Pienten lasten kanssa eläminen on käytännöllistä, ei mitään teoriaa. Se on hetkestä hetkeen menemistä, syliä, venymistä, väsymistä, lähekkäin nukkumista, omituisista kohdista kasvamista. Lohdullisia ja puuduttavia rutiineja. Ytimessä olemista. Minulle se oli luonnollista. Olin varmaan jotenkin aina tiennyt, että se käytännön hoivan, vaistoelämän ja vahvojen tunteiden keitos sopii minulle.

Siinäkin kohtaa yritin selvitellä ajatuksiani lukemalla ja kirjoittamalla. Aika paljon sain näistäkin opuksista irti aikanaan.

Kirjoituksia löytyy osoitteesta http://babyidea.fi/aidille/aptutuksi/

(PS. Nyt, kun äitienpäivä lähestyy, muistutan Ida Pimenoffin toimittamasta Kasvukausia-kirjasta. Siitä löytyy juttuni viime vuodelta, toisenlaisista vanhemmuuden tunnelmista. Vaikka kirjoitan omasta äidin näkökulmastani, näen kyllä, miten oleellista on se, että äitejä tuetaan ja vanhemmuutta jaetaan. Lapset ovat osa perhettä laajempaa yhteisöä. Hieno teos, löydän teksteistä aina uutta.)