Kirjastolehden jutun kirjoitti Hanna Kaisti, kuvan otti Liisa Mäkinen.
On vahvat muistot viime kesän Annikin runofestivaaleilta. Se on Suomen paras runotapahtuma. Hanna haastatteli minua parin ohjelmanumeron välissä, puutalon varjoisassa huoneessa, helteeltä suojassa.
Tykkään jutusta ja kuvasta. Näen, miten merkittävä vuosi 2022 oli. Tein jotain siirtymää, syvää matkaa, kirjoittamisessa ja elämässä.
Clarissa Pinkola Estésin elämänkaarivaiheissa olen näköjään paraikaa ”manalan ajassa, sanojen ja riittien oppimisen kaudella”. Tämän jälkeen alkaa ”valitsemisen aika, oman maailman ja edessä olevan työn valitseminen”. ”Varhaiseukon” aika oli jo 42-49 -vuotiaana, joten nyt ollaan sitten jo ihan täysillä eukkoja. Mahtavaa. Jaottelu löytyy Pinkola Estésin aarrearkusta Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Olen lukenut ja käynyt läpi kirjaa Kaisa Kuurneen arkkityyppisen työskentelyn ryhmässä viime syksystä tähän kevääseen.